Pötyhöpön kukkasia
10.6.2020Synaptori 3:ssa kehuttiin pötyhöpön oppikirjaa Paskanjauhantabisnes. Ehdotan ”paskanjauhannan” korvaamista sanalla ”pötyhöpö”. Asia ei nimittelystä muutu. Merkityksetöntä höpötystä ja vääristelyä kumminkin tarkoitetaan. Radiossa esitetään ihanaa ohjelmasarjaa Aristoteleen kantapää. Se on monipuolisesti kiinnostavaa ja hauskasti esitettyä. Usein ohjelmassa luetaan näytteitä julkaistusta pötyhöpöstä.
Pötyhöpö palkintopallilla
Helpoimmin pötyhöpöön tutustuu urheilu-uutisista. Keksaisen tekstin rahakkaimmasta ”urheilu”lajista: ”Tiimimme on tehnyt taas erinomaista teknillistä työtä auton kehittämiseksi mahdollisimman nopeaksi. Säädöt on viimeistelty niin, että auto kulkee erityisen nopeasti radan mutkaisilla osuuksilla ja ennen kaikkea suorilla, joita radalla on kurvien väleissä. Kisassa ajamme pehmeillä ja kovilla renkailla ja noudatamme yhden tai kahden, mahdollisesti useamman pysähdyksen taktiikkaa.” 100% pötyhöpöä. Ei sanaakaan asiaa.
Upeaa pötyhöpöä
Lokakuussa Terveysfoorumissa Helsingissä käsiteltiin priorisointia, sairaanhoidon tehtävien asettamista tärkeysjärjestykseen. Esitettiin julkaistu teksti, sanatarkasti tässä: ”Poliittiset päätökset priorisoinnin kriteereistä ja käytännöistä tulee tehdä laajan, kansalaisia ja potilasjärjestöjä osallistavan ja monia- laista osaamista hyödyntävän keskustelun pohjalta.” Miltä kuulostaa? Kuulostaa älykkäältä ja loppuun saakka mietityltä ehdotukselta. Siis täyttä pötyhöpöä! Kukaan osallistettu normaali ihminen ei säilytä objektiivista ajattelua, kun kyseessä on häntä itseä tai hänen läheisiään koskeva priorisoinnin kohde. Kaikki, jotka ottavat priorisointiin kantaa, ovat samanlaisia tavallisia ihmisiä. Jos heidän omakohtainen sairautensa sattuu olemaan äärimmäisen harvinainen ja kallis hoidettava, se on juuri se tauti, jota ainakaan ei millään kirotuilla kriteereillä ruveta karsimaan.
Mössökäsitteet
Pötyhöpöä syntyy käsitteistä, joita ei voi konkreettisesti määritellä. Tulokseksi ei tule mitään täsmällistä ja todellista. En halua väittää enempää. Lukijan kannattaa analysoida edellistä tekstiä. Aluksi kuvitellaan millaista on ”laaja, kansalaisia osallistava keskustelu”. Missä keskustellaan? A-studioon kaikki mukaan? Pohjanmaan lakeuksilla? Sinne mahtuu keskustelijoita. Miten potilasjärjestöt, edunvalvontaorganisaatiot, keskustelevat? Mitä oikeastaan tarkoittaa monialainen osaaminen ja sen hyödyntäminen? Mitä tarkoittaa monialainen? Mitkä monet ”alat” otetaan mukaan? Miten alojen edustajat valitaan? Miten määritellään ”osaaminen” tässä yhteydessä? Pötyhöpö olisi muuten hauskaa, mutta sen varjopuolena on hoidettavien asioiden jumiintuminen kuin liukkaassa savivellissä rämpisi. Pohja ei kanna. Ponnistus pettää. Mihinkään ei pääse. Jos hoidon ja tutkimusten priorisointia edistetään, noudetaan Rooman tasavallan menettelyä, kapea-alaistamista. Diktaattorit valtaan, kunnes homma on hoidettu.
Synaptori numero 4 / 2019 muut artikkelit pääset lukemaan tästä.
Jätä kommentti:
Päivi Patrikainen
Oletko, Jyrki kuullut terveystaloustieteestä ? Sehän on tieteenala, joka tutkii hoitoja, niiden kustannuksia ja tehoja. Se ottaa huomioon myös asukasnäkökulman. Jopa niin, että Suomessa arvotetaan asioita eri lailla kuin monissa muissa maissa. Kansalaisia pyydetään mm. arvottamaan, kumpi on tärkeämpää: vuosi sokeana, mutta muuten toimintakykyisenä vai näkevänä vuodepotilaana. Nämä vain yksinä kysymyksinä, joita on erittäin paljon. Näin siis osallistutetaan kansalaisia.
Uusien lääkkeiden kohdalla tätä tietoa jo käytetään, kun ne pyrkivät markkinoille.