Suomessa sairaanhoitojärjestelmän johtaminen lopetettiin 1990-luvulla. On sitä tavallaan johdettu 2000-luvullakin. Siitä konkreettinen todiste on Suuren Suomalaisen Soteuudistuksen saaminen ”maaliin”.

Maalit sikin sokin

Jos maaliksi, terveydenhuollon tavoitteeksi määritellään kustannusten vähentyminen ja tasa-arvoinen hoitoon pääsy, täytyy todeta että ohi meni. Tiedä häntä – onhan pallopeleissäkin maali kentän molemmissa päissä. Tarvitsee vain tietää, kumpaan suuntaan pelataan.
Poliittinen johtaminen on ollut sekavaa ja epäjohdonmukaista, koska poliitikoilla on maaleja niin erilaisia. Kokoomus halusi yksityisiä hoitopaikkoja, Keskusta himoitsi maakuntia, ja Vasemmistolle kauhun paikka oli ikivanha, hyväksi havaittu kunnanlääkäritoimintaan perustuva ihmisten hoitaminen. Sitä suositaan muissa pohjoismaissa, joiden joukkoon vasemmisto ei halua meidän kuuluvan. Perussuomalaiset?  Heidät oli pätevästi sysätty sivuun.
Päijät-Hämeessä keksaistiin ratkaisu, Harjun Terveys, jota nimitin lehtijutussa sekasikiöksi. Kun ideologiat, päähänpälkähdykset ja bisnes ohittavat potilaan edun, tulos on varma! Se on ainakin kallis!

Numerot ja todellisuus

Kalliiksi tulevat ne suunnitelmat, jotka ovat matemaattisesti mahdottomia syntyessään. Esimerkiksi ”psykoterapiaa kaikille ja heti”. Kompastuskivi on numero: satoja terapeutteja ei ollut hyllyllä.   Lääkärin hoitoon pääseminen on äärimmäisen vaihtelevaa. Se on tasa-arvon irvikuva! Hyväkuntoinen keski-ikäinen pääsee työterveyslääkärille päivässä, ja huonokuntoinen vanhus odottaa viikkoja. Systeemi on moraaliton ja eettisesti virheellinen. Poliitikkojen rohkeus kunnollisiin muutoksiin puuttuu.
Taas ollaan esittämässä lääkäreiden koulutusmäärän lisäämistä. Deus ex machina on tuttu kreikkalaisesta draamasta: Näyttämöllä oli laatikko, josta avattaessa ponnahti hahmo, jumala, joka pisti ongelmat heti kuntoon. Suomen teatteriversio aiheesta on se, että tuotetaan liukuhihnalla satoja puoliksi osaavia lääkäreitä 10 vuoden päähän. – Tilanteeseen pitää vaikuttaa nyt.
Pitää ymmärtää, että lääkäri on kallista työvoimaa. Ja lääkäri tarvitsee muuta henkilöstöä voidakseen toimia. Missä kustannuslaskelmat luuraavat? Ei niitä ole.   Pitää ottaa käyttöön keinot, jotka ovat melkein valmiina.

Lääkärit oikeisiin töihin

Suomessa on tuhansia hyväkuntoisia, dementiavapaita lääkäreitä eläkkeellä. Monet ovat säilyttäneet ammattitaitonsa ja työhalunsa, mutta… Mutta poliitikkojen rohkeus – taas se puuttuu.  Sama koskee muita eläköityneitä ammattilaisia. Eläkeläisen ei kannata tehdä työtä raskaan verotuksen vuoksi. Poliitikkojen rohkeus puuttuu. Kateutta on ylenpalttisesti.
Tällä hetkellä työssä olevien lääkäreiden tehtäviin on ympätty ylimääräistä riesaa, surkeita digejä ja kaikenkarvaisten todistusten tekemistä. Ne ovat pakollisia, koska poliitikkojen rohkeus puuttuu.   Lääkäreiden työroolit jakaantuvat kierosti. Yhteiskunnan palveluksessa lääkäreillä on velvoitteita, esimerkiksi päivystys. Yksityisellä voi tehdä töitä, kun sattuu huvittamaan, ja palkkauskin on kiva. Poliitikoilta puuttuu rohkeus muuttaa suurta epäkohtaa.   Työperäinen maahanmuutto on hokema, joka ei ratkaise ainakaan psykiatripulan kriisiä. Poliitikoilta puuttuu rohkeutta lisätä perusterveydenhuollon psykiatrista osaamista.
Vuonna 2023 kukaan ei johda Suomen sairaanhoitojärjestelmää. Jos ei itse osata, otetaan malli vaikka Tanskasta. Kun ei uskalleta edes matkia niitä, jotka ovat asiansa hoitaneet paremmin, mitä jää? Jäljelle jää typeryys.

Jos huomaatte kirjoitukseni sisältävän kritiikkiä, voi herätä kysymys: mitähän tuolta Jyrkiltä puuttuu, kun se noin jupisee? Kaikkia puutteitani en tunne, mutta joskus tuntuu, että tyhmyyttä minulta puuttuu! Muodissa on nykyisin kaikki mikä on riittävän tyhmää.

Jyrki Joensuu

Kirjoitus julkaistiin lehdessä Lahden Seudun Uutiset  19/2023  Viikko 44