Vaikeaan tilanteeseen sairastuneet joutuvat pudotessaan etuisuusviidakossa tyhjän päälle. Suomessa on tuhansia ihmisiä, jotka eivät kykene työhön, mutta eivät saa päätöstä työkyvyttömyydestään. Pahimmillaan heitä velvoitetaan työhön, joka on heidän voimilleen mahdoton.

Osatyökyvyttömyys olisi usein hieno ratkaisu, mutta työelämässä toimitaan joko – tai – periaatteella. Ihminen tulkitaan joko täysin työkykyiseksi tai hänet täytyy todistaa täysin työkyvyttömäksi. Tällainen asetelma on järjenvastainen, koska useat ihmiset ovat jotain siltä väliltä. Syntyy kovia kohtaloita: ihminen putoaa korvaussysteemien väliin.

Vakuutusyhtiöiden lääkäreitä moititaan ymmärtämättömyydestä ja epäinhimillisyydestä. Ratkaisu olisi olemassa, mutta se vaatii uudenlaista lainsäädäntöä. Alueella pitää olla instituutio, jolla on sellainen asiantuntemus ja auktoriteetti, että sen tekemät yksilölliset työkyvyttömyysratkaisut määräävät eläkevakuutusyhtiöiden päätökset.

Keskussairaalassa on mainio perusta tällaiselle yksikölle. Ja paljon, hyvin paljon muuta. Tämän ohjelman olen tarkoittanut alustukseksi, kun hyvinvointialueilla tehdään konkreettisia suunnitelmia. Valiokuntia tulee riittämään. Korostan, että listani on yhden käytännön lääkärin mietteitä. Näitä asioita ei ole käsitelty Perussuomalaisten puolueorganisaatiossa eikä oikeastaan missään, koska olen syksyn 2021 ollut työpaineen vuoksi melkein eristyksissä. En ole ehtinyt koronaa murehtimaan. PHHYKY:n hallituksen esityslistoilla on ollut vain rutiinijuttuja.

Jyrki Joensuu

Tämä artikkeli käsittelee Ihmisen soten 9. teesiä s. 9 Synaptorin Soten erikoisnumerossa. Kaikki 10 teesiä ovat luettavissa Synaptori 1/2022

https://www.synaptori.com/wp-content/uploads/2022/01/synaptori1_2022_netti.pdf