Aleksi Joensuun akvarelli. Puun sahaaminen poikki on vastuullinen, peruuttamaton teko. Irtonaisia esineitä viedään ja tuodaan, kun halutaan. Kannoksi katkaistua puuta ei palauteta. Kestää vuosikymmeniä ennen kuin iso puu kasvaa paikalle. Kun valtaa käytetään, pitää ennakoida, ollaanko tekemässä peruuttamattomia päätöksiä.

Olipa kerran aika, jolloin valtakuntia hallitsivat kuninkaat. Kansa, jota sattuma oli siunannut hyvällä kuninkaalla, rakasti ja kunnioitti hallitsijaansa. Hyvä kuningas tosiaan varjeli alamaisiaan sorrolta, jota aateliset ahneuksissaan harrastivat. Suurtilallisten alustalaiset olivat orjan asemassa vailla oikeuksia ja turvaa. Onneksi oli kuningas.

Vastuullisia harvassa

Hyvässä kuninkaassa valta ja vastuu yhdistyivät. Hyvä kuningas oli aluksi Kustaa II Adolf. Älyttömille sotaretkille lähteminen teki hänestä huonon hallitsijan. Paljon on propagoitu hänen sankaruutensa puolesta. Entä Kaarle XII? Voittojen jälkeen hänen olisi pitänyt ajatella maansa etua. Mutta Kaarle seikkaili muilla mailla kuin suomalaiset poliitikot, joita kiinnostaa mikä tahansa, kunhan ei Suomi. Vastuun ottamisen mallia on näyttänyt presidentti Risto Ryti. Hyvästä työstä hän sai pahan palkkion.

Vastuuta ei kanneta

Synaptori on puolueiden yläpuolella, mutta yhteiskuntaamme ja sen moraalia tarkastelemme. Valta ja vastuu – ovatko ne yhteydessä? Vastuu ei ole pelkkiä sanoja (”Voi sentään, anteeksi!”), vaan että otetaan konkreettisesti vastuu siitä mitä on tullut päätetyksi. Jos päättäjät tekevät luottamustehtävässä suuren taloudellisen munauksen, vastuu tarkoittaa, että he korvaavat vahinkoja omilla rahoillaan. Tai menevät yhteiskuntapalvelukseen muutamaksi vuodeksi. Jos virheellinen päätös tuottaa oikein suuren vahingon, päättäjälle tekisi hyvää katua sitä vankilassa pari vuotta. Nyt päättäjät rennosti päättävät mitä hyvänsä, koska vastuuseen he eivät joudu. Ei mistään. Täysmöhläpäätöksen jälkeen poliitikko lepuuttaa hermojaan eduskunnan ulkopuolella yhden kauden, ja sitten taas jatkaa muina henkilöinä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kyllä kansa unohtaa. Palkkiovirka on vaihtoehto uudeksi uraksi.

Peruuttamaton päätös

Holtittomuuden suuri ongelma piilee siinä, että tietynlaisia päätöksiä ei millään pysty perumaan, ei korjaa- maan. Vastuun ottamista ja katumista ei kannata edes vaatia, koska mikään ei asiaa muuta. Maahanmuutosta päättäminen on poliittinen megaluokan ratkaisu. Helmikuussa 2020 ministeri haluaa pakolaislapsia Suomeen humanistisin perustein. Päätös on isompi kuin miltä näyttää. Siihen kytkeytyy perheiden tuleva yhdistäminen. Kyseessä ei ole vain lasten auttaminen, vaan laaja maahanmuutto-operaatio. Tällainen päätös on peruuttamaton. Ihmiset eivät ole tavaroita, joita pannaan pakettiin ja tilanteiden mukaan siirrellään sinne tänne. Niin että heidät palautetaan, kun tilanne muuttuu. Ei se mene niin. Muutamassa vuodessa lapset sukulaisineen sopeutuvat Suomeen. Se on ymmärrettävää. Ei ollut helppo suomalaisten sotalasten kohtalo. Monet kotimaahan palanneet traumatisoituivat. Päättäjillä on oltava tieto kaikista seurauksista, joita ovat saamassa aikaan peruuttamattomilla ratkaisuilla. Näin syvällistä tietämystä ei ole kenelläkään. Tietämättömät päättäjät ovat vastuuttomia. Heille täytyy etukäteen antaa anteeksi, että he eivät tiedä mitä tekevät.

Tämä artikkeli on Synaptorin numerosta 5/2020. Pääset lukemaan koko lehden tästä linkistä.